5.5         Jumalan sovitetuksi tuleminen maailman sovittamisen kautta

 

Rosenius lausuu usein, kuinka Jumala sovitti maailman itsensä kanssa.[1] Sovitus Jumalan ja ihmisen kanssa ei ollut hänen mukaan kahden tasavertaisen kumppanin välinen sovinto tai ”sopimus”. Kahden riidassa olleen osapuolen (Jumalan ja ihmiskunnan) välinen kiista ratkaistiin yksinomaan Jumalan toiminnalla.[2] Vaikka sovitus tapahtui Pojan kautta, sen toimeenpanijana oli Jumala, koska Poika oli inkarnoituneenakin jatkuvasti Jumala.

 

Pojan työn kautta sovitettiin (langennut) maailma. Rinnasteinen usein toistuva ilmaisu on synnin sovittaminen. Tästä seuraa Roseniuksen mukaan se, että Jumala tulee sovitetuksi:

Kysymys on, mitä Kristuksen sovitus oikeastaan merkitsi ja aiheutti, mitä Kristuksen kuolemassa tapahtui ja mitä se sai aikaan – nimittäin jos Jumala tuli todellakin sovitetuksi tämän kuoleman kautta, sekä jos se, että Jumala tuli sovitetuksi tarkoitti…[3]

 

Aulen on antanut teorialle Jumalan sovittamisesta maailman sovittamisen kautta nimen sovitusdraaman kaksoisperspektiivi (försoningsdramats dubbelperspektiv).[4] Sen mukaan maailman sovittaminen ja Jumalan sovitetuksi tuleminen ovat samalla kertaa tapahtuvia asioita.

 

 


[1]   Esimerkiksi P 46, 40-43; P 47, 82; P 51, 119. Yksi tärkeä tätä näkökulmaa tukeva raamatunkohta, johon Rosenius usein viittaa on 2. Kor. 5:18-19: ”18Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta… 19Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan…” (KR 38) Vanha käännös ilmaisee alkukielen ajatuksen hyvin: ”18ta\ de\ pa/nta e)k tou= qeou= tou= katalla/cantoj h(ma=j e(aut%= dia\ Xristou=... 19w(j o(/ti qeo\j hån e)n Xrist%= ko/smon katalla/sswn e(aut%=...”.

[2] Uusi käännös ilmaisee kahden osapuolen osuuden toimintaan epäselvemmin: ”18Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon… 19Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa…”. Lindgren 1999, 141-144.

 

[3]   ”Frågan är, hwad Khristi försoning egentligen innebar och medförde, hwad som uträttes i och med Khristi död – nemligen om Gud genom denna försoning werkligen blef försonad, samt om det, att Gud blef försonad, betyder,…” P 46, 40. Ks myös P 51, 114.

[4]   Hänen mukaansa tämä näkökulma sovituksen ymmärtämiseksi on esiintynyt jo kirkkoisä Irenaeuksella ja kuuluu siten klassiseen sovitustyyppiin. Aulen 1930, 100.