5.3         Lunastus

 

Oppi sovituksesta ja lunastuksesta kuuluvat Roseniuksella saumattomasti yhteen: Pojan ristin työn kautta koko maailma on nyt lunastettu, niin kuin koko maailma on Aadamin lankeemuksen seurauksena kadotettu.[1] Lunastus siis seuraa sovitusta. Lunastusta tarkemmin käsitellessään Rosenius erottaa siitä kaksi puolta. Toisaalta se on kauppa, johon liittyy kauppasumma. Toisaalta tämä kauppa on tapahtunut Jumalan tuomioistuimen edessä lain ja oikeuden mukaan ja on siten peruuttamaton:

 

Orjan vapaaksi ostamiseen liittyvät tekijät antavat meille opettavaisia viittauksia siitä lunastuksen luonteesta, joka on tapahtunut Kristuksessa. Ensinnäkin: Kyseessä oli kauppatoiminta, joka vaatii aina hinnan, lunastusrahan, joka vastaa ostettavan tavaran arvoa. Nyt suuri summa ei ollut hopeaa tai kultaa vaan Kristuksen kallis veri, tai hänen sekä lainkuuliaisuutensa että hänen kuuliaisuutensa kärsimyksissä. Toisekseen: Kristuksen kautta tapahtuva vapaaksi ostaminen tapahtui lain ja oikeuden mukaan. Se on tutkittu ja vahvistettu taivaallisen Isän tuomioistuimessa ja on voimassa sen tähden ikuisesti.[2]

 

Roseniuksen mukaan ihminen on synnin orja, joka täytyy lunastaa. Muuten hän tulisi iankaikkisesti kuolemaan, koska hän on siihen syyllinen syntinsä perusteella. Lunastuksen yhteydessä käytetty lunastusraha oli Pojan veri.[3] Ilmaisut ”lunastanut verellään”[4], ”ostanut verellään”[5] tai ”vuodattanut verensä”[6] ovat tavallisia Roseniuksen kirjoituksissa toistuen useimmissa Pietisten-lehden artikkeleissa.[7] Pojan kärsimyksessä ja kuolemassa vuodattamansa veri saa suuren lunastavan voimansa yksinkertaisesti siitä, että se on itsessään synnittömän Jumalan Pojan verta.

 

Roseniuksen kielenkäyttö siitä, minkä kautta lunastus tapahtui, on vaihtelevaa. Useimmiten hän toteaa lunastuksen tapahtuneen Pojan veren kautta. Tähän häntä ohjasi Raamatun lunastuksesta puhuvat kohdat, joissa lunastus liittyy Pojan vereen. Pojan lainkuuliaisuus sekä suostuminen ristin kärsimyksiin on kuitenkin Roseniuksen mukaan sama asia.[8] Lunastus tapahtui hänen mukaansa edelleen Pojan voiton kautta:

 

Ja niin on nyt koko maailma, samoin kuin se on Kristuksen jalon voiton kautta totisesti ja oikein Kristuksessa lunastettu, se on Aadamissa langennut ja tullut kadotetuksi. Maailma saa samoin Kristuksessa ansiottomasti iankaikkisen elämän, samoin kuin maailma on saanut Aadamissa synnin ja kuoleman perinnökseen.[9]

 

Pojan tuleminen kirotuksi tarkoitti Roseniuksen mukaan myös lunastusta, tosin tarkasti ottaen lunastusta vain lain kirouksesta:

 

Haluamme nyt nähdä, mitä apostolin mukaan seurasi siitä, että Kristus tuli kiroukseksi meidän puolestamme. Apostoli sanoo, että sen myötä Kristus lunasti meidät lain kirouksesta.[10]

 

Lunastuksen tapahtuminen veren kautta on keskeisin Roseniuksen korostus lunastuksen tarkasta ”tapahtumapaikasta”. Hänen lunastuksen yhteydessä käyttämien ilmaisujen johdosta lunastuksen voi hänen mukaan kuitenkin ymmärtää tapahtuneen myös koko Pojan kärsimyksen ja kuoleman tapahtuman kautta.[11] Tästä vakuuttaa myös seuraava Roomalaiskirjeen selityksen kohta:

 

Sanalla veri täytyy meidän tosin muistaa koko Kristuksen kärsimystä, etupäässä hänen kuolemaa; mutta suurenmoista on kuitenkin, mitä kirjoitukset antavat ymmärtää itse verellä. Silloin on ajateltava koko sitä suurta uhripalvelua, jonka Jumala oli asettanut Kristuksen suuren sovitusuhrin esikuvaksi; ei ollut mitään, mihin ei olisi kiinnitetty niin paljon painoa kuin vereen.[12]

 

Roseniuksen lunastusteologiaan kuuluu selkeästi kuva lunastusrahasta, Pojan verestä, joka maksetaan Pojan kärsimyksen ja kuoleman yhteydessä. Mutta kenelle? Sitä Rosenius ei pohdi. Tämän kysymyksen hän jättää auki. Järjestyksen mukainen vastaanottaja olisi turmiovallat, lähinnä Saatana.[13] Lunnaitten maksaminen Saatanalle on kuitenkin Roseniukselle mahdoton ajatus.[14]

 

Samoin kuin sovitus on Roseniuksen mukaan kertakaikkinen, historiassa tapahtunut tapahtuma, niin on myös lunastus. Lunastuksen käsittelyssä hän lainaa Lutherin tekstiä:

 

Minkä myötä Hän sitten on lunastanut, saavuttanut (förwärfwad) ja voittanut sinut? ”Hänen pyhällä ja kalliilla verellään, syyttömällä kärsimyksellään ja kuolemallaan” – se ei tapahtunut Hengen armolla ja avulla, ei sinussa tapahtuneen kääntymyksen, uudestisyntymisen tai pyhityksen kautta. Milloin sitten tämä sinun lunastuksesi kaikesta synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta tapahtui? Luonnollisesti sinä päivänä kun veri virtasi, kun kärsimys ja kuolema tapahtui, joiden kautta koko tämä lunastus tapahtui. Siksi ei myöskään sanota: tulee lunastamaan, vaan on lunastanut.[15]

 

Lunastus ei siis tapahdu Roseniuksen mukaan ihmisessä tai hänen tuntemuksissaan. Lunastuksella on objektiivinen perusta, joka on ihmisen ulkopuolella ja se on jo tapahtunut muuttumattomissa oleva tapahtuma.